ARP - Suomen käsivältteinen autoradiopuhelinjärjestelmä
Järjestelmä kehitettiin posti- ja telehallituksen (PTH) radio-osastolla ja parhaimmilllaan siinä oli noin 35 000 tilaajaa. ARP:in etuna oli hyvä kattavuus, myös harvaanasutuilla seuduilla ja erämaissa. Autoradiopuhelinmerkkejä olivat aluksi AGA, Televa ja Salora. Viimeksi mainittu kilpaileva tuote saatiin radio-osaston aktiivisella myötävaikutuksella hankituksi Saloralta (josta sitten kehittyi Mobira ja myöhemmin Nokia), vaikka radiopuhelimet eivät sitä ennen kuuluneetkaan Saloran tuotteisiin joitakin armeijalle tehtyjä prototyyppejä lukuunottamatta. Autoradiopuhelinmyynnistä huolehtivat itsenäiset kauppiaat. Myöhemmin oli muitakin valmistajia ja mm. ARP-käsipuhelimia oli saatavilla loppuvaiheessa. Edityksellinen ja hieno tuote omana aikanaan oli 1970-luvun lopulla Saloran SRP 25 ARP-autoradiopuhelin, joka oli toteutettu synteesivirittimellä ja jossa oli kaikki ARP:in 80 kanavaa, automaattinen vapaan kanavan haku sekä selektiivikutsuvastaanotin. Sen avulla mm. saatiin järjestettyä yleisöpuhelin junaan jo vuonna 1977 (Esitelmä aiheesta).
Taajuusalueena oli 150 MHz, jossa oli käytettävissä 80 kpl 25 kHz:n kanavaa. Puhelut yhdistettiin käsipelillä eri puolilla Suomea olevissa keskuksissa. Myöhemmin käytössä oli selektiivikutsu, jolloin kutsukanavaa ei tarvinnut enää autoissa päivystää kuuntelemalla puhekutsuja, mutta puhelunvälittäjiä silti tarvittiin koko ajan. Liikennöintitapa oli semiduplex eli verkossa olivat molemmat siirtosuunnat käytössä koko ajan, mutta puhelimessa vain 'tangettia' painettaessa. Duplex-suodattimella varustetulla ARP-puhelimella saattoi lähetin olla päällä (tangentti painettuna) koko puhelun ajan.
1968 "Radiopuhelinliikenne maalla" päätettiin aloittaa posti- ja lennätinlaitoksen sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön yhteisesti sopiman PLL:n 5-vuotisbudjetin pohjalta ja verkon suunnittelu alkoi samana vuonna.
1969 Ensimmäiset tukiasemat valmistuivat. Niiden radiolaitteet tulivat Televalta.
1970 Huhtikuussa oli n.17 tukiasemaa valmiina ja 4 välityskeskusta (Helsinki, Turku, Tampere ja Kouvola)
1971 AGA, Televa ja Salora saivat ARP-puhelimilleen tyyppihyväksynnän. ARP-autoradiopuhelinverkko avattiin liikenteelle. Huhtikuussa oli käytössä 21 tukiasemaa ja 11 keskusta.
1973 ARP:in selektiivikutsu määriteltiin ja sen mukaiset puhelimet tyyppihyväksyttiin AGA:lta ja Saloralta.
1974 Selektiivikutsu otettiin käyttöön kaikissa keskuksissa.
1975 Puhekutsut lopetettiin kun kaikkiin uusiin puhelimiin ja kaikille 4000 entiselle tilaajalle saatiin selektiivikutsuvastaanottimet.
1976 Tilaajamäärä ylitti 10 000.
1978 ARP ulottui koko maahan.
(1982 NMT-450 avattiin Suomessa)
1984 ARP-puheluliikenne maksimissaan.
1986 ARP saavutti maksimitilaajamääränsä eli 35 560 liittymää. (NMT-900 aloitti 1986/87)
1990 Tilaajia oli enää vajaat 30 000 ja liikennemäärät olivat laskeneet vuoden 1977 tasolle. (GSM avattiin)
1.1.2000 ARP lakkautettiin Etelä-Suomesta.
1.1.2001 ARP lakkautettiin myös Pohjois-Suomesta
1990-luvun puolivälistä lähtien ARP-verkon vapautunutta kapasiteettia käytettiin datansiirron erikoissovelluksiin kuten esim. maksupäätteissä.
Seppo Tiainen 30.5.2001
