ARP  -  Suomen käsivältteinen autoradiopuhelinjärjestelmä
 

Järjestelmä kehitettiin posti- ja telehallituksen (PTH) radio-osastolla ja parhaimmilllaan siinä oli noin 35 000 tilaajaa. ARP:in etuna oli hyvä kattavuus, myös harvaanasutuilla seuduilla ja erämaissa. Autoradiopuhelinmerkkejä olivat  aluksi AGA, Televa ja Salora. Viimeksi mainittu kilpaileva tuote saatiin radio-osaston aktiivisella myötävaikutuksella hankituksi Saloralta (josta sitten kehittyi Mobira ja myöhemmin Nokia), vaikka radiopuhelimet eivät sitä ennen kuuluneetkaan Saloran tuotteisiin joitakin armeijalle tehtyjä prototyyppejä lukuunottamatta. Autoradiopuhelinmyynnistä huolehtivat itsenäiset kauppiaat. Myöhemmin oli muitakin valmistajia ja mm. ARP-käsipuhelimia oli saatavilla loppuvaiheessa. Edityksellinen ja hieno tuote omana aikanaan oli 1970-luvun lopulla Saloran SRP 25 ARP-autoradiopuhelin, joka oli toteutettu synteesivirittimellä ja jossa oli kaikki ARP:in 80 kanavaa, automaattinen vapaan kanavan haku sekä selektiivikutsuvastaanotin. Sen avulla mm. saatiin järjestettyä yleisöpuhelin junaan jo vuonna 1977 (Esitelmä aiheesta).

Taajuusalueena oli 150 MHz, jossa oli käytettävissä 80 kpl 25 kHz:n kanavaa. Puhelut yhdistettiin käsipelillä eri puolilla Suomea olevissa keskuksissa. Myöhemmin käytössä oli selektiivikutsu, jolloin kutsukanavaa ei tarvinnut enää autoissa päivystää kuuntelemalla puhekutsuja, mutta puhelunvälittäjiä silti tarvittiin koko ajan. Liikennöintitapa oli semiduplex eli verkossa olivat molemmat siirtosuunnat käytössä koko ajan, mutta puhelimessa vain 'tangettia' painettaessa. Duplex-suodattimella varustetulla ARP-puhelimella saattoi lähetin olla päällä (tangentti painettuna) koko puhelun ajan.
 

1968         "Radiopuhelinliikenne maalla" päätettiin aloittaa posti- ja lennätinlaitoksen sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden  ministeriön yhteisesti sopiman PLL:n 5-vuotisbudjetin pohjalta ja verkon suunnittelu alkoi samana vuonna.

1969         Ensimmäiset tukiasemat valmistuivat. Niiden radiolaitteet tulivat Televalta.

1970         Huhtikuussa oli n.17 tukiasemaa valmiina ja 4 välityskeskusta (Helsinki, Turku, Tampere ja Kouvola)

1971        AGA, Televa ja Salora saivat ARP-puhelimilleen tyyppihyväksynnän. ARP-autoradiopuhelinverkko avattiin liikenteelle.  Huhtikuussa oli käytössä 21 tukiasemaa ja 11 keskusta.

1973         ARP:in selektiivikutsu määriteltiin ja sen mukaiset puhelimet tyyppihyväksyttiin AGA:lta ja Saloralta.

1974         Selektiivikutsu otettiin käyttöön kaikissa keskuksissa.

1975         Puhekutsut lopetettiin kun kaikkiin uusiin puhelimiin ja kaikille 4000 entiselle tilaajalle saatiin selektiivikutsuvastaanottimet.

1976         Tilaajamäärä ylitti 10 000.

1978         ARP ulottui koko maahan.

(1982        NMT-450 avattiin Suomessa)

1984         ARP-puheluliikenne maksimissaan.

1986         ARP saavutti maksimitilaajamääränsä eli 35 560 liittymää. (NMT-900 aloitti 1986/87)

1990         Tilaajia oli enää vajaat 30 000 ja liikennemäärät olivat laskeneet vuoden 1977 tasolle. (GSM avattiin)

1.1.2000  ARP lakkautettiin Etelä-Suomesta.

1.1.2001  ARP lakkautettiin myös Pohjois-Suomesta
 

1990-luvun puolivälistä lähtien ARP-verkon vapautunutta kapasiteettia käytettiin datansiirron erikoissovelluksiin kuten esim. maksupäätteissä.
 

Seppo Tiainen 30.5.2001